My Zürich: Miia Zürichissä

Marttisen Miia eli näin kavereitten kesken Mitch tuli Zürichiin etsimään edelweisseja maanantaina 27.2. Kävin aamulla luennoilla ja pankissa selvittämässä saanko opiskelijatilin. Kerron tästä vielä lisää myöhemmin, mutta voin sanoa et tili on nyt saatu ja voi sitä onnen määrä kun kaikki onnistu. Olin niin iloinen et meinasin halata jokasta vastaantulijaa Bahnhofstrassella! Onnesta soikeena kävelin rautatieasemalle Miia vastaan. Olin tosi kiva saada vieraita tänne, ootin viikkoa tosi paljon. Käytiin eka heittämässä kamat tänne huoneeseen. Olin sunnuntaina käynyt hakemassa yheltä Meierwiesenstrassen asukilta patjan, jotta nukkuminen ois vähän mukavampaa. Lähdettiin tästä vähän ajan päästä kaupungille ja käytiin syömässä Santa Luciassa pizzat. Ah! Ruuan jälkeen kierreltiin vaan kaupungilla ja tultiin vasta illalla takaisin kämpälle. Tiistaina olin koulussa pari tuntia, mutta sen jälkeen käytiin syömässä vanhassa kaupungissa yhdessä italialaisessa ravintolassa ja käytiin katsomassa Landesmuseumissa näyttely nimeltä C´est la vie. Näyttelyyn on koottu sveitsiläisiä lehdistökuvia 1940-luvulta asti ja se oli tosi mielenkiintoinen. Siellä oli mm. joka vuodelta muutama tärkein sveitsiä koskettanut uutinen, kaikki Miss Sveitsit vuosikymmenten takaa ja lehtijuttuja 50-luvulta, jossa esim. kuvataan mummon normaalia päivää tai lapsenvahdin iltaa. Käytiin näyttelyn jälkeen Starbucksissa kaakaolla ja suunnattiin Sihlcity-ostoskeskukseen. En ollut käynyt siellä aikasemmin, joten oli kivaa et mullekin tuli uutta katsottavaa. Löydettiin molemmat kivoja juttuja. Mä ostin mustan villapaidan ja musta hameen. Käytiin vielä lopuks Coopissa ja ostettiin vähän evästä, mansikkaleivokset ja viiniä. Nautittiin leivokset ja El Flamenco-viini myöhemmin illalla. Tehtiin havainto, että yleensä etuliite El viinissä ei lupaa hyvää. Tosin ehkä kolmen frangin viinin ei voi odottaa olevan sitä parasta ikinä. Keskiviikkona mulla oli taas aamupäivästä luennot ja mentiin luentojen välissä fonduelle keskustaan. Se oli yllättävän hyvää ja sellasta mitä täällä pitää ehdottomasti ainakin kerran koittaa. Kävin vielä toisilla luennoilla ja niitten jälkeen mentiin Limmat-joen varrelle terassille istuskelemaan. Ai että oli ihanaa kun sai istuskella auringossa t-paidalla ja juoda kylmää juomaa. Auringon laskettua käytiin Viaduktilla, joka on kauppahalli matkalla Meierwiesenstrasselle. Siinä lähellä (Hardbrücken alueella) on myös Freitagin myymälä. Freitagin liikeidea on myydä laukkuja, jotka on valmistettu käytetyistä rekan pressuista. Myymälä oli jo nähtävyys sinänsä. Se koostuu päällekkäin asetetuista konteista. Käytiin myymälässä ihastelemassa hauskoja, mutta kalliita laukkuja ja lompakoita. Ylimmässä kerroksessa oli näköalatasanne, josta oli hienot näkymät joka suuntaan. Yhtään laukkua ei lähtenyt meidän mukaan, mut ihastui ikihyväksi yhteen laukkuun ja voi olla et mun on ihan pakko käydä ostamassa se! Illalla oltiin vielä käymässä international pubissa ja mentiin nukkumaan aikasin et aamulla jaksais herätä. Torstaina aamulla Miia suuntas jo takas kohti Turkua. Oli kyllä hauskat kolme päivää ja kiva, kun sai vieraita. Ilmat ei ois voinu osua enempi nappiin ja Miia sai palan Zürichin kevättä kotiin viemiseksi. :)